| |
Artikkelit
Rönnin kesäteatteri 2010
Pitkäjärveläiset
Aamulehti, 22.7.2010
Kesäkatsoja
Kiihkeää kosintaa Koljonvirrassa
Rönnin kesäteatteria tuottava Eräjärven Työväen Näyttämö juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan. Kesän esitykseksi on valittu näytelmä Pitkäjärveläiset, jonka on kirjoittanut Jalmari Finne. Hän tutustui Eräjärveen ja sen historiaan tehdessään serkulleen Siirille häälahjaksi sukututkimusta ja sai samalla idean tarinan kirjoittamiseen.
Maalaiskomedian tapahtumat sijoittuvat vuoden 1765 tienoille. Regina Tuomaantytär (Marja-Leena Viljanen) on kylän tavoitelluin neito. Vaikka Regina on jo kihloissa nahjusmaisen Juhan (Teemu Heikkinen) kanssa, riittää hänelle kosijoita jonoksi asti. Nuorukaisten kisaaminen Reginasta yltyy jopa niin kiihkeäksi, että kosijat putoavat tappelun tuoksinassa Koljonvirtaan.
Valtataistelu naimakauppoineen, höystettynä kansanomaisella taikojen tekemisellä rakkauden nimissä, on vahvana teemana tässä tarinassa. Kylän nuorten välisiä asioita saapuu setvimään, oikea lemmen amor, Läpikäytävän Henna (Anne Kahelin).
Menoa ja melskettä ei tästä näytelmästä puutu. Ohjaaja Perttu Pesä on tehnyt hyvää jälkeä esiintyjien kanssa, ja näyttelijätyö on reipasta kautta linjan. Sari Kaasisen musiikki antaa mukavasti nostetta esitykseen. Reijo Kahelin tulkitsee taitavasti kaksoisroolin Heikkilän talon isäntänä ja Messukylästä kosiomatkalle tulleena kruunun sotamiehenä.
Silmä sanoo
Mitta oli melkein 2,5 tuntia, hieman liian pitkä.
Ihme ja kumma, että piika Emma jauhoi rakkaudesta myllynkivillä mielitietyn housut riekaleiksi.
Parasta tässä oli puheen ja laulun sopiva määrä.
Arvosanaksi annan 8, koska esitys oli reipas ja näyttelijät selkeästi läsnä.
Pitkäjärveläiset perustuu Jalmari Finnen tekstiin.
Arja-Maarit Olin
Oriveden Sanomat, 17.6.2010
Nyt alkaa parinhaku Länkelmäjen malliin
Miksi juuri Pitkäjärveläiset?
Miksi ei, sehän on paikallista draamaa, hämäläiskomediaa jos mikä, napauttaa vastaan ohjaaja Perttu Pesä, ja pistää porukan laulamaan Sari Kaasisen sävelmiä uudestaan ja uudestaan, kerran vielä.
Taustamusiikin kuuluminen varmistellaan, jotta laulu ja soitto etenisivät yhtä jalkaa, ja Perttu lupaa penkoa autotalliaan, kun yhtä lisäkaiutinta kaivataan vielä avuksi.
Mitä, etkö sinäkään pidä siellä autoa? letkauttaa joku Pertulle.
Mukana ohjaamassa ja koreografioita kertaamassa on myös tanssitaitelija Mirja Tukiainen, joka tuli projektiin mukaan jo alkukeväästä.
Jatkamme Pertun kanssa keskustelua Pitkäjärveläisten teemoista. Toisten asioita kuntoon laittava Läpikäytävän Henna hoiteli aikanaan yhteen miestä etsivät nuoret naiset ja vakiintumista kaipaavat, mutta sosiaalisesti usein aika avuttomat miehenpuolet. Hän toimi näin aikansa agraariyhteiskunnan arvojen vankkana tukipylväänä.
Tehokkaaksi puhemieheksi tiedetty Hennakaan ei jäänyt niissä käänteissä palkkiotta. Hän vaikuttaa hyvin verkostoituneelta – etenkin kun muistetaan, että siihen aikaan, siis 1700-luvun loppupuoliskolla – tieto kulki pääasiassa suusta suuhun. Pitäjän toiseen laitaankin kulkemiseen meni jalkapelillä päiväkausia, kun välillä piti yöpyä taloissa.
Piiat naimisiin kesken työruuhkan
Taisi siinä jokunen isäntämies tosin välillä hikeentyä, kun piiat vietiin naimisiin kesken korjuukauden, mutta ihastus ei aina katso aikaa, saati maamiehen vuodenkiertoa.
Nyt ovat konstit toiset, mutta ehkä maaseudun yksinäisten yhteensaattamiseen edelleen tarvittaisiin näitä Hennoja, Perttu Pesä pohdiskelee.
Rönnin Työväen Näyttämöllä Hennana juonii Anne Kahelin.
Jalmari Finnen kieli on paikoin hersyvää, ja molempien sukupuolten kustannuksella pilailevaa. Lisäarvoa Orivedellä tuovat tutut paikannimet ja hurjat tarinat tappeluista Koljonvirran sillalla.
Onpa paikallisuudesta osattu ottaa lisäarvoa kehittämällä teemaretkiä, joita tarjotaan niin itse kootuille ryhmille kuin Eräjärven markkinaviikonloppuna yksittäisille lähtijöillekin.
Värttinästä tutun Sari Kaasisen tarttuvat sävellykset kuljettavat tarinaa eteenpäin ja jäävät soimaan vielä harjoitusten jälkeenkin.
Millaisia juonenkäänteitä Perttu Pesä on tuttujen luottonäyttelijöidensä kanssa kehitellyt Hennan ja pitkäjärveläisten asioiden saattamiseksi kohdilleen, se nähdään ensi-illassa huomenna perjantaina.
Esitykset jatkuvat sen jälkeen kolmesti viikossa elokuun alkupäiviin asti, lukuun ottamatta parin viikon lomataukoa heinäkuussa.
Hyttysmyrkkyä ei muuten kannata tänäkään kesänä unohtaa takintaskusta tai käsilaukusta. On syytä muistaa sekin, että kesäteatterin lippukassalla käy vain käteinen.
Kylän naiset toruvat laulussa Reginaa, joka vokottelee samanaikaisesti ainakin kahta miestä, ellei useampaakin. Kuka saa kenet, vai saako sittenkään? Toinen vasemmalta Koljonvirran sillalla on Henna itse (Anne Kahelin).
Anne Kotipuro
Oriveden Sanomat 24.6.2010
Kun rakkaus kuumottaa, huuletkin kuivuvat
Rakkaus kuumottaa siellä ja täällä Rönnin kesäteatterin 30-vuotisjuhlanäytelmässä. Aihetta ei ole kaukaa tarvinnut hakea, sillä Pitkäjärveläiset perustuu löyhästi paikallisiin tositapahtumiin.
Suoria yhtäläisyyksiä tuskin sentään kannattaa lähteä hakemaan, vaikka Natukan ja Heikkilän talot edelleen seisovat vakaasti paikoillaan.
Näytelmän tapahtumat ajoittuvat Oriveden Pitkäjärvelle, vuoteen 1765. Talonpoikainen elämänmeno on tarkkaan säädeltyä ja vakaata.
”Mies on kattos ittepäinen olento”
Tyttölapsen tärkein tehtävä on hankkiutua naimisiin ajoissa, sopivan ja mieluusti rikkaankin miehen kanssa. Miehetkin ymmärtävät, että tietyssä elämänvaiheessa on pakko vakavoitua.
Puolison katsomisessa vanhemmilla onkin vahvasti sormet pelissä, onhan samassa sopassa usein koko talon tulevaisuus. Miesten omaan järkeen ei suuresti luoteta: jos mies saa valita pirun ja enkelin välillä, pirunhan se ottaa, tietävät vanhat viisaat.
Näistä lähtökohdista ei synny kovin yllätyksellistä draamaa. Kuka saa kenet, ja huomaako tuo eräs tyttölapsen poskien kuumotuksen? Huulienkin väitetään siinä kuivuvan taajaan lipomisesta…
Apujakin joskus tarvitaan parinmuodostukseen, ja silloin pyydetään apuun usein kylillä kiertelevä ja piippuaan polttava Läpikäytävän Henna, taalereita janoava aikansa konsultti.
Hänellä on käytössään normaalien konstien ja neuvojen lisäksi loitsut ja taikakeinotkin. Vai mitä muuta miehen housujen jauhaminen myllynkivillä voisi olla? Katsojissa tämä kohtaus kuitenkin nostattaa ilon ylimmilleen, niin asiaansa paneutunut naapuripitäjästä tullut Maria Yrjöntytär aikeessaan on.
”Aijai, miten minun sieluni nyt kutiaa”
Ohjaaja Perttu Pesä on taas tehnyt ryhmänsä kanssa töitä koko pitkän talven, mutta käytössä oleva materiaalikin on kiitollista työstettävää. Vuosien kokemus ja toisaalta uusien näyttelijöiden tuoreus ja into puhaltavat eloa melko tuttuun näytelmäänkin. Pienillä eleillä ja ilmeillä on saatu esitykseen henkeä.
Tässä suhteessa kannattaa esiin nostaa ainakin Heikkilän nuori isäntä Mika Ruokonen, joka tänä kesänä on saanut nappiroolin, samoin Marja-Leena Viljanen vähän joka miehen suuntaan vilkuilevana Natukan Juhan Regina-kihlattuna.
Reginalla vain on rasitteinaan paitsi taloon majoittunut perheensä, myös äksy luonto, jota ei pidetä tyttölapselle mitenkään sopivana. Mutta löytyypä hänellekin taltuttaja.
Sen ajan opeilla perheväkivaltaa ei katsottu lainkaan pahalla. Ja kyllä näytelmässä hutkitaankin: roimitaan milloin haloilla, milloin heinäseipäillä. Tappeluja oli siihen aikaan tiheästi, ja orivesiläiset kuuluvat Finnen mukaan oikein rakastaneen tappelua!
”Ei ne virstat pitkiä ole kun naimaan mennään”
Yksi näytelmän riemukkaimmista hahmoista on Reijo Kahelinin taidolla sössöttäen esittämä sotamies Matti Modig. Messukylän mies ei malta odottaa nilkun ja vaivaisen vaimonsa kuolemaa, kun jo käy vonkaamassa uutta vaimoa itselleen. Ja sehän ei sovi, minkä naisväki selvästi osoittaa.
Modigin epätoivo ja harmi ovat suorastaan käsin koskettavissa.
Onpa kylällä muitakin sopivaisuussääntöjä rikkoneita, mutta jalkapuussa nekin asiat sovitetaan, vaikkapa lesken saamat kaksoset.
Myös Sari Kaasisen säveltämät laulut vievät näytelmää eteenpäin ja ”kuvittavat” tapahtumia esimerkkinä tappelusta kertova laulu, jossa penkin päällä vielä kerran nuhjataan välejä selviksi, tai kaunis naisten rakkauslaulu tuuditteluineen.
Vauhtiakin näytelmään on saatu vaikkapa Natukan Juhan miehistymisestä. Teemu Heikkinen on nappivalinta tähän rooliin: puhtia löytyy lopulta.
Huumoriakaan ei ole unohdettu esimerkiksi tilanteessa, jossa Sikalan isäntä jahtaa piikojansa vokottelevia kaksijalkaisia. Ja näytelmän kunniaksi on sanottava sekin, ettei sitä ole suotta venytetty.
Musiikki on tarttuvaa lajia: useampikin melodia jää päähän soimaan pitkäksi aikaa.
Maria Yrjöntytär (kauniisti laulava Suvi Lindell-Mäkelä Juupajoen rajoilta) joutuu turvautumaan lemmennostatustaikoihin. Jokohan Heikkilän Martti (Mika Ruokonen, oik.) hänet huomaisi? Läpikäytävän Henna (Anne Kahelin) paneutuu ottamaansa tehtävään täysillä.
Natukan leskiemäntä tekaisi yli nelikymppisenä kaksoset. Jalkapuuhunhan sellaisesta joutuu.
Anne Kotipuro
|
